Reilu kuukausi valtuutetun uraa on nyt takana. Kertaalleen on kunnanvaltuusto kokoontunut ja sali on siis korkattu. Hetki oli ainutkertainen, sillä eka kerta on aina eka kerta... Eilisen päivän kuuntelin Pajulahdessa Hollolan kuntarakenteen
ja talouden tilaa muiden valtuutettujen kera. Sen minäkin ymmärsin, että haastavia aikoja elämme, mutta niinkuin eräs valtuutettu osuvasti totesi: "meillä on täällä niin paljon ja meidän
tarvitsee luopua vain vähästä". Muutoin päivä sujui kuunteluoppilaana ja yritin omaksua niin paljon kuin kapasiteettini antaa myöden. Eilen palautui mieleeni vanha viisaus, varsinkin uutena valtuutettuna, miksi
ihmisellä on yksi suu ja kaksi korvaa!? Vahvistui käsitys myös siitä, että aina on helpompi toimia sellaisten ihmisten kanssa jotka tekevät monimutkaiset asiat yksinkertaisesti, kuin että tekisi yksinkertaiset asiat
monimutkaisesti. Vaikkakin on kysymys isoista kokonaisuuksista, niin ei saisi unohtaa yksittäisiä kuntalaisia, joihin päätökset usein suoranaisesti vaikuttavat.
Luottamuspaikoista kohdalleni osui sivistyslautakunta, joka
varmasti myös osaltaa joutuu tekemään kipeitäkin päätöksiä lähitulevaisuudessa. Mitä ne ovat, sen aika näyttää? Muutoin sivistyslautakunnan jäsenenä oleminen on varmasti minulle
opettajataustani vuoksi luontevin vaihtoehto ja antaa arvokasta kokemusta tästä valtuutetun työstä.
Muutoin toiminta kuntavaltuutettuna on ollut uusiin asioihin tutustumista ja oppimista. Ehkä jatkossa on
jotain sanottavaakin, mutta toistaiseksi toimitaan näissä karkeloissa vielä pääsääntöisesti korvien avulla.... Ai niin, olen kyllä luonnostellut jo ensimmäistä valtuustoaloitettanikin. Koeponnistan sen
vielä ryhmällämme ja astun pönttöön vielä tässä keväällä! Palaamme siis asiaan!